Kasvutarinoita

Ruska Laukan tallin käytävä muodostui minulle erityisen rakkaaksi paikaksi.”

Kasvutarinoita

Toin Ronivaaraan kasvamaan myös oman tyttäreni

“Nuori tytön hupakko, suunnat hukassa ja ei viikkoa etteikö olis jotain mönkään elämässään saanut ja nopeudesta puhumattakaan. Aamuisin töihin saapuessa Sanna tiesi tallihuoneen oven liikkeestä mikä minulla oli fiilis ja soitteli perään, että tulehan aamupalalle ennen kuin työt aloitat. Sannassa sosped ainesta siis tuolloin jo havaittavissa…

Olen tuonut Ronivaaraan kasvamaan myös oman tyttäreni ja katson kyynel silmässä, kuinka hevoset on saanut hänetkin jo nyt kasvamaan itsensä kanssa huimasti.”

Työharjoittelijana perheeseen tullut

Ruska Laukka tallin pihapiiristä kesä- ja talvikuvia Ruka-Kuusamossa
Tallilla olin aina riittävä

“Vähintään teini-ikäisestä asti olen hoitanut – joskus enemmän joskus vähemmän tietoisesti mielenterveyttäni hevosten avulla. Ratsastus ja rakkaalla tallilla käyminen pelasti minut kerran alle parikymppisenä ja uudestaan kolmikymppisenä asuessani Kuusamossa. Tuolloin Ruska Laukan talli, sen hevoset, henkilökunta ja koko Ronivaara toivat muutoin kovin ahdistavaan ja uuvuttavaan elämääni paljon kaivattuja hyviä hetkiä. Niin kelpaamattomaksi kuin itseni muualla tunsinkin, tallilla olin aina riittävästi. Minua arvostettiin ja kuunneltiin. Koin olevani osa yhteisöä.

Nautin ratsastuksesta enemmän kuin aikaisemmin, mutta ennen muuta osaan ratsastaa niin, että myös ratsullani on mukavaa. Juuri hevosen ehdoilla tekeminen ja sen palkitsevuus ovatkin asioita, joiden arvon ymmärsin toden teolla vasta Ruska Laukan tallilla. Hevosten ja ratsastuksen parissa sain lisäksi erittäin arvokkaita onnistumisen kokemuksia.

Saattaa kuulostaa omituiselta, mutta Ruska Laukan tallin käytävä muodostui minulle erityisen rakkaaksi paikaksi. Itse asiassa siitä tuli jopa osa psykoterapiaprosessiani. Hyödynsin mielikuvaa itsestäni seisomassa Ruska Laukan tallin käytävällä aina, kun terapeuttini kehotti minua kuvittelemaan itseni johonkin erityisen turvalliseen paikkaan.”

Aikuinen ratsastaja

Ruska Laukan tallilla kavereiden kanssa hengailua ja kesä laidunnan alkamisen riemua Ruka-Kuusamossa

Ronivaarassa opin oikeasti tuntemaan hevosen

“Ronivaarassa mulle inhokkirotu tulikin yhdeksi lempiroduista, ja opin Sannan ja Nean avulla seuraamaan hevosia persoonina, “keskustelemaan” hevosten kanssa, sekä arvokasta asiakkaiden ja hevosten välisiä yhdistämisiä. Ronivaara avasi siis mun maailmannäkemyksen hevosharrastuksessa paljon paljon enemmän muutamassa vuodessa, kuin mitä sitä edeltävän 17 vuoden aikana olin oppinut ratsastuskouluissa ja hevosen omistajana. Virheistä keskusteltiin, pohdittiin kehittymistä ja hyvästä työstä sai tunnustustusta.

Ronivaaran porukka tsemppasi jaksamaan toisiaan silloin kun oli väsynyt, eikä olisi jaksanut puuhata, ja monesti olinkin puoli vuorokautta aina RuskaLaukassa mielelläni juuri sen takia, koska siellä vain oli niin mukavaa. Ronivaara on perhe, ei pelkkä tallipaikka.”

Työharjoittelija

Ruska Laukan tallilla kavereiden kanssa hengailua ja kesä laidunnan alkamisen riemua Ruka-Kuusamossa

Nyt pystyn tekemään asiakastyötä

“Mennään ajassa niinkin pitkälle, kun oli ala-asteella. Koin syrjintää, henkistä ja fyysistä kiusaamista, kotona ei ollut parhaimmat olot. Olin koulukiusattu kaksitoista vuotta, se on jättänyt minuun syvät haavat. Kun aloitin Ruska Laukalla olin sisäänpäin kääntynyt, en välttämättä puhunut muille työntekijöille paljoa mitään, isot ryhmät olivat minulle todella haastavia. Isoissa asiakasryhmissä koin suurta ahdistusta ja menin jopa niin lukkoon, että hävisin omiin oloihini eristykseen muista ihmisistä.

Kuukausi kerrallaan minua pikkuhiljaa alettiin houkuttelemaan asiakasryhmiin mukaan. Kuntouduin siihen pisteeseen, että pystyin olemaan asiakasryhmissä, vetämään maastoja, pitämään tunteja ja kommunikoimaan englanniksi asiakkaiden kanssa.”

Työssäoppija